Search
  • No Labels No Walls

Tim Saarinen: Lisää ajatuksia

Updated: Jun 24, 2019


Helsinki, with the population of 650 033. Wikimedia Commons

Kuulin kun kerroitte Los Angelesin kävijämääräksi noin 1000 henkeä. Se on mukavasti porukkaa mutta huomasin siinä heti pelottavan jutun. Los Angelesissa asustaa 3 999 759 henkeä (2016) ja metropoli alueella 18 703 010 henkeä (2016). Helsingissä on 650 033 henkeä (2019) ja metropolialueella 1 172 713 henkeä (2019). Jos neljästä miljoonasta saa paikalle 1000 henkeä, ei voida helposti Suomen olosuhteissa odottaa Helsingissä tapahtumaan tulevaksi kuin 100-200. 300 henkeä olisi jo suuri saavutus.

Realistiseksi tavoitteeksi pitäisi laskea työpajojen määrä x osallistujamäärä. Jos esim 3-D printtereitä on 4 kpl ja yhdessä printissä menisi esim 30 minuuttia, ei osallistujamääräksi saada kuin 4 x 2 = 8 henkeä tunnissa. 8 x 6 = 48 henkeä koko tapahtumassa. Tämä toki vaatisi sen, että saamme varattua kaikki laitteet koko päiväksi vain meidän käyttöömme ja että maksamme kaikki tulostuskulut. Ongelmaksi esim 3-D printeissä tulee lisäksi se, että se tulostettava asia pitäisi ensin suunnitella. Joka voi viedä viidestä minuutista aina tuntiin / henkilö. Jolloin tarvitsemme yhtä paljon tietokoneitakin suunnittelukäyttöön.

Jos ajattelemme taas esimerkiksi valokuvausta, johon osallistuisi vaikka 15 henkeä ja työpaja veisi 2 tuntia. Se voidaan sitten laskea näin: 3 työpajaa tapahtuman aikana x 15 = 45 henkeä.

Nyt saadaan kahdesta esimerkkitapauksesta yhteensä osallistujia 93. Määrä on iso, mutta samalla pieni. Lisäksi 3-D printtauksen kohdalla olettamuksena, että kokoaikaisesti on paikalla vähintään 2 henkeä ohjaamassa ihmisiä. Toinen ohjaa tietokoneella suunnittelua ja toinen itse printtausta.

Osallistujien hankinta:

Työpajat ovat hyvä ajatus ja itsessään toimiva konsepti. Kuitenkin ongelmaksi tulee ihmisten saaminen niihin osallistumaan. Täysin ohjatut työpajat toimivat varmemmin ja tuottavat paremman jäljen, kun taas puhtaasti avoimet ja turhaa hälinää ja häiriötä aiheuttavat työpajat tuppaavat työllistämään liikaa.

Yksi hyvä tapa varmistaa osallistujia on ilmoittautumiset ennakkoon. Mutta suureksi ongelmaksi tulee avoimuuden puute ja se, että kyseessä on kuitenkin festarit, jotka ovat avoimia kaikille.

Parhaiten osallistujia esim työpajoihin saisi kouluista. Mikäli koulut edellyttäisivät opiskelijoiltaan osallistumista tapahtumaan. Tosin vaatimuksena se olisi suoraan meidän ideologiaa vastaan. Osallistujia saisi varmasti myös Klubitaloilta ja muiden yhteistyökumppaneiden jäsenistöistä, mutta puoli pakotettuna ”ulkoilu”päivänä se olisi jälleen ideologiaamme vastaan.

En tietenkään väitä, etteikö ohikulkijat halua johonkin työpajaan osallistua. Mutta yhtäkkiseltään osallistuminen esim tunnin pituiseen työpajaan voi olla suhteellisen vaikeaa.

Helpoiten osallistujia saa esim ulkoilmakonserttiin, joka itsessään saa paljon huomiota ja herättää mielenkiintoa. Musiikki yhdistää automaattisesti ihmisiä enemmän, kuin esim tulostaminen. Jos siis järjestämme ulkoilmakonsertin / tapahtuman, tulisi pitää huolta että kaikki tärkeä sanoma ja muu tulee samalta lavalta ilmi kaikille ihmisille.

Markkinointi:

Koska meillä ei ole olemassa olevaa seuraajakantaa / osallistujia, täytyy mainonnan olla agressiivista ja suurta ison massan mielenkiinnon herättämiseksi. Toki me kaikki yhdistykset ja osallistujat mainostamme kukin omilla tahoillamme, mutta se mainonta tavoittaa vain meidän omat henkilöt. Se mainonta ei tavoita ulkopuolisia ihmisiä. Jotta voimme puhua ideologiasta ja sen jakamisesta, tarvitsemme nimenomaan ensisijaisesti ulkopuolisia henkilöitä osallistumaan tapahtumaan. Koska aihe ei ole tarpeeksi tiedossa (paitsi stigman poisto), voidaan kohta olettaa mainonnan maksavan lähes 2-6 € / tavoitettu osallistuja. Näin ollen kunnon mainoskoneisto tulisi aivan järkyttävän kalliiksi.

Tarvitsemme ihmisiä buustamaan meitä sosiaalisessa mediassa. Siis meidän verkostojen ULKOPUOLELLA. On turhaa mainostaa vain itsellemme. Mehän tätä teemme ja siellä olemme. Näkyvyys sosiaalisessa mediassa on kohta tärkeintä. Pitää luoda ihmisille kuva, että tätä olemme, tätä teemme, syksyllä sitten pamahtaa. Pitää rakentaa pitkään mielenkiintoa ja tarjota pieniä näytteitä. Mitä lähemmäksi itse tapahtumaa tullaan, sitä voimakkaampia ja parempia +näyttävämpiä mainoksia ja välähdyksiä annetaan. Pitää rakentaa hypetystä. Ei festareista niinkään, mutta itse ideologiasta. Muuten se ideologia hukkuu itse tapahtuman alle, eikä sillä rakenneta mitään.

Tiedotusta ajoissa, että voisimme päästä lehtiin, telkkariin ja radioon. Kaikki paikallislehdet, kanavat yms olisivat todella tärkeitä. Myös isommat lehdet. Vaatii paljon työtä, lähes täydellistä työtä. Mutta se pitäisi tehdä.

Koko ajan toivotaan, että buustaamme tätä kaikkea sisäisesti. Eli niille liittolaisille ja yhdistyksille jotka jo ymmärtävät idean ja tekevät tahoillaan työtä sen eteen. Se on toki todella tärkeää, mutta edeleeeeeeeenkiiiiiiin… Jotta ideologiaa rakennetaan, se rakennetaan ULKOPUOLISILLE ja heidän AVULLAAN. Jos emme pian ala saavuttamaan muita ihmisiä meidän piirien ulkopuolelta, voimme unohtaa koko ideologian rakentamisen.

Suomalainen on juro. Suomalainen ei innostu aatteesta tosta vaan. Paitsi jos on suoraa kosketuspintaa itse ajatukseen.

Kunnollinen markkinointi vaatii todella konkreettista työtä ja panostusta. Siihen pitää todella paneutua, eikä se riitä että satunnaisesti johonkin lähettää satunnaisen sähköpostin. Lisäksi se mainonta todella voi olla järkyttävän kallista. Jolloin sitä budjettia todella tarvitaan.

Jatkuvasti puhumme flaiereista ja julisteista. Valtettavasti esim julisteet eivät itsessään tuo kamalasti ihmisiä mihinkään. Ainakaan jos emme tiedä missä ja minne ja miten ne pitäisi sijoittaa. Eli on turha suunnitella lukuisia julisteita, jos niille ei löydy oikeaa kohderyhmää, sekä oikeaa paikkaa. Pelkästään niiden selvittäminen käy jo työstä ja vaatii panostusta.

Loppusanat:

Kuulostaa varmasti yber negatiiviselta. Mutta kun me sisäisesti hypetetään ja fantasioidaan suurista ja ihmeellisistä asioista, niin tarvisi välillä pysähtyä miettimään myös realiteetteja.

Rakennetaan hyvät festarit. Samalla rakennetaan hyvä ideologia. Mutta suunnittelussa ja toteutuksessa tarvii tehdä iso ero. Nyt jos suunnittelemme esim työpajan, keskitymme siihen, emmekä ideologiaan. Ideologian yhdistäminen tapahtuu vasta kun muuten runko on valmis. Keskitytään mieluiten yhteen asiaan kerralla ja sitten vasta aletaan yhdistelemään pisteitä isommaksi kokonaisuudeksi.

Unelmat on kivoja, niihin tähdätään. Mutta vain työ vie meidät sinne.

Pahoittelut jos oli kamalaa tekstiä. Suhtaudun silti erittäin positiivisesti tähän ryhmään, sekä koko ideologiaan. Ja uskon edelleenkin, että yhdessä pystymme vaikka mihin.

Tim Saarinen

20.6.2019


Los Angeles, with population of 3 999 759. Wikimedia Commons


#losangeles

#nolabelsnowalls

#ajatuksia

3 views

Kukunori ry
Visiting addess: Malmin Raitti 17 B, Helsinki, Finland

Contact person:
Markus Vähälä

phone: +358 50 346 1011

email: markus.vahala@kukunori.fi

  • YouTube
  • Facebook
  • Twitter
  • Instagram

.
This site is hosted by Kukunori ry, Finland.

email: info@nolabelsnowalls.net

Copyright Kukunori ry 2019-2020